palkkamurhaajan holhokki ja japaniin eksynyt.

kyllähän ne scarlett johansson ja natalie portman ovat tällä hetkellä sitä mitä ööps vaikkas grace kelly ja rita hayworth tai jotai sillo muinoin. nii ja se pointtihan oli ehkä et ne on yhdistäneet niinsanotut voimansa nyt tossa kuningattaren sisar- rainassa jossa jopa siskoksia esittävät. huippu pätkä. eipä tehä liikaa ton tyyppisiä kuvia enää. visuaalisesti michael powellin musta narsissi tuli paljon mieleen ja sehän on mun mieleen. pahimmat traumat on jo vähän hälvennyt maailman huonoimmasta turhimmasta ja epäuskottavimmasta synnytyskohtauksesta eli portman star wars episode III:ssa mutta silti tuon naikkosen näkeminen moisissa puuhissa vielä jossain eepoksessa pelottaa jo etukäteen. mutta huh tässä sitä ei tarvitse kovin kauaa todistaa ja sen ajankin se ei näytä sen tason tuskalta jonka kokee ku on tiputtanu pennin kaupan edustan ritilöitten väliin. mä en oo varma tykkäänksmä mun vertauksista mut niitten viljelystä pidän. niinsanotusti yhtä paljon kun hullu puurosta. kuten vanha kansa sanoo.

nii että siitä lähinnä että kuinka hyviä nuo näyttelijättäret sitte oikeastaa ovat. suosikkejani ne ovat nykyisistä kankaalla heiluvista emännistä mutta osaako ne mitiih. natalie portman oli ensiluokkainen luc bessonin léonissa. uudemmista se oli closerissa melko oiva. on se monessa ihan kelpo kunhan se ei vaa joutuis hirveesti itkeskelemään koska siinä hommassa se on todella huono. entä scarlett.. huh voiko sitä ny sitte suhtautua siihen ihan ku kehen tahansa. se on kumminki scarlett. on se hyvä näyttelijä. lost in translation on edellee ehdoton suosikki. match point tulee ehkä kakkosena vaikka se siinä ei niin järin herttasesti käyttäydykkään. kuningattaren sisar kuulu nyt kumminki molemman kärkikastiin. kummanki elokuvia kattoo yleensä mielellään ihan heidän takiaan mut luulen että natalieta en voi ikinä katsoa ajattelematta että se on se tyttö léonista. scarlettia voi kattoa scarlettina. mutta lost in translation <3

loppujen lopuks aika turha teksti. ei se mitää.