oho

oli kiva viikonloppu jep. perjantai oli mitä pitikin. suklaapaketti rusetti on ok. yömäkki on ok. lauantain apulanta oli ok etenki ihmisten edessä versio. sunnuntaina raxiin tuon mainion toverini kanssa joka joutui raxin päätteeksi mennä tilan saniteettitiloihin oksentamaan lavuaariin paskoessaan. kaunista.

kävi just taas tänää vituttaa ku tos joku aika sitte töissä yks vanhempi tyyppi kävi vauhkoomaa kuinka isyysloma on liian pitkä. joku oli kys lomilla ja se valitti et taasko se on lomilla et vastahan se vuos pari sitte oli isyyslomilla jne. ja viittiiki pitää lomaa tollee vaa ku tulee joku lapsi. on se perkele jos ei äiti yksin pysty huolehtimaa lapsesta yms. siis mitä vittua! kusipää. joutu poistumaa siitä tilasta sillo. joo. isyysloma on 3 viikkoa. sais olla vaik pitempi.

nyt on auto viety korjaamolle tsekattavaks jotta kattoo paljo tulis kustantaa. työkaveri niinsanotusti hinas köydellä autoni sinne. keli mitä mainioin. istuin siinä kotterossani jota ei oo liikautettu puolee vuotee. takarengas oli lukossa ja kesärenkaat tietenki alla. eikä tullu niin tarkkaa raapattua tuulilasiakaa et ois nähny itseasias mitää. siinä neljän ruuhkaa ku viel iskettii ni klassikon ainekset oli kehissä. suti ja luisu siis vähänväliä. ja toki se sitte pyörähti mallikkaasti tiellä parikyt senttiä oli ojasta ja toisaalla sekunneista kautta senteistä kiinni ettei vastaantulevaan autoon. olin sitte neljän ruuhkassa autossa vastaantulijoiden kaistalla. vähä ku sai sivuun ni kilometrinen jono pääs aluks ohi mut sittepähä tuli aura-auto joka sit jäi siihen oottelee. suht oli toivottoman olonen tilanne. kyllä nauratti. pikku elokuvakäännöksellä homma selkeyty ja ompahan mestoilla nyt. selvisin hengissä.

en haluis kuolla liikenneonnettomuudessa. ois vitun tylsä eikä järin omaperänenkää kuolema. itseasias haluisin ehdottomasti kuolla hoitovirheesee. tai siis ennenkaikkea haluisin et viimenen sana minkä kuulusin ois "oho". niinku jossai leikkauksessa apaut maha auki kirurgi rauhottelee et "tää on ihan normaali toimenpide. nää on aika yleisiä. oho..."

eilen wes cravenin debyytti the last house on the left. todella seitkytlukulainen osin kevyen koominen ja toisaalta hyvin shokeeraushakuinen. kivan näkönen väritykseltään kuvaukseltaan symboliikaltaan. melko perus 70kauhua ehkä vähän keskivertoa rohkeammin. teemaltaan ihan toimiva käsikirjoitukseltaan paikoitellen todella huono ja lopun överiksi menevää touhua ei oikee täysin jaksa. ei kovin toimiva. cravenin seuraava eli hills have eyes on kyl mielestäni huomattavasti huonompiki ja muutenkaa tykkää kovinkaan paljoa muista sen leffoista ku ehkä nightmare on elm streetistä ja people under the stairssista eli kellariväestä. screamiki on ihan hauska.

tänää espanjalainen [rec]. silmiäsärkevä käsivara. kuvataan muka tv-sarjaa ja kuvauspaikalla käykin kummia. etenki ekat 50min on jotenki aika väkinäistä, nähtyä ja ennalta-arvattavaa. kesto ei ainekaa ole liiallinen (75min). loppu on jo hieman kiehtovakin muttei pelasta kokonaisuutta. yksi toimiva säikäytyskohtaus todistettu. espanjasta on viimesen kymmenisen vuoden aikana kyllä tullu älyttömän lupaavaa ja monitahoista kauhumaalailua kuten alajandro amenábarin abre los ojos (sulje silmäsi) ja the others sekä guillermo del toron el espinazo del diablo (devil's backbone) ja etenki el laberinto del fauno (pan's labyrinth) unohtamatta juan antonia bayonan el orfanatoa (orpokoti). seuraavaks pitäs kattoa tosta [rec]in ohjaajan pätkä vuosimallia 1999 nimeltään nimetön.

leipäjuusto onki ihan hyvää. ja se nahina joka sen syönnistä kuuluu on mukava. lapsuuden suosikkijuusto.